Mitä tapahtuu, kun suomalaismuusikko päätyy vieraaksi Ranskan Aurinkokuninkaan hoviin ja talon tanssiorkesterin riveihin? Omaksuuko hän 1600-luvun musiikin etiketin vai alkaako sooloilla jazzahtavasti omiaan?

Tätä pohtivat saksofonisti Jukka Perko ja säveltäjä Arttu Takalo, kun he alkoivat suunnitella tilausteosta Oulunsalo Soi -festivaalille. Perko pyysi Takaloa sovittamaan itselleen ja Lapin kamariorkesterille hovisäveltäjä Jean-Baptiste Lullyn musiikkia, johon hän oli ihastunut levyjä kuunneltuaan. Takalo valitsi mukaan mielenkiintoisimmat osat Le Bourgeois Gentilhomme (Porvarillinen aatelismies) ja Le Divertissement Royal (Kuninkaallinen sarja) -nimisistä alkuperäisteoksista. Kokonaisuus saa kantaesityksensä Oulunsalo Soi -musiikkijuhlilla tiistaina 5.8. Oulun tuomiokirkossa.

Kun asialla on tunnettu jazzmies, yllätyksiä on luvassa.

- Aion improvisoida ja tulkita vapaasti melodioita, ja vaihdan myös saksofonia välillä, Perko kertoo. Karismaattinen kapellimestari John Storgårds ei myöskään jätä ketään kylmäksi.

 

Karkeutta ja hienostuneisuutta

 

Mutta miksi juuri Aurinkokuninkaan aikainen Lully?

- Ei siihen ole mitään järjellistä perustetta. Ihastuin Lullyn musiikin keveyteen ja rytmeihin. Kuitenkaan Lully ei sievistele, vaikka hovisäveltäjä onkin. Mukana on karkeutta ja maalaismaisuutta. Näitä sävyjä aion ehdottomasti käyttää hyväkseni, Perko paljastaa.

Teoksen osilla on värikkäitä nimiä, kuten Turkkilainen seremonia, Harlekiinien esiinmarssi, Aseistautuneet naiset ja miehet ja Pakkoavioliiton rondo. Kuulija voi päätellä, ammensiko parantumaton naistenmies Lully innoitusta omista naisseikkailuistaan.

Kapellimestari John Storgårdsin mukaan oli aikanaan tavallista, että säveltäjät lainailivat avoimesti jopa eläviltä kollegoiltaan. Nykysäveltäjät lainaavat enimmäkseen kunnianosoituksena historiallisille klassikoille.

Jukka Perkoa ja John Storgårdsia kiehtoo viime aikoina tapahtunut eri lajien kuten jazzin ja klassisen rajojen hämärtyminen. Tämä provosoi muusikoita laajentamaan osaamistaan, eikä yleisöllekään ole pahitteeksi laajentaa näköalojaan. Perkon mielestä on hienoa, että perinteinen kauneus kelpaa jälleen joillekin taiteellisemmillekin säveltäjille.

- Aina ei klassisessa musiikissa eikä jazzissakaan ole saanut säveltää kaunista. Arttu Takalo on yksi niistä nykysäveltäjistä, joka uskaltaa olla kursailemattoman romanttinen. Storgårds kehuu Takaloa hivelevien melodioiden taituriksi.

 

Jukka-nimisten juhlaa

 

Takalon ja Lullyn teos on Storgårdsin mukaan konsertin pihvi. Muina ruokalajeina konsertti sisältää lyhyitä, kevyitä ja tanssahtelevia kappaleita kotimaasta ja ulkomailta. Toiset Storgårds on kaivanut arkistojen kätköistä, toiset ovat uunituoretta tuotantoa jotka hän on itse kantaesittänyt. "Jukka Koskisen Kurkiaura pomppaa esiin särmikkyydellään. Jukka Linkolan Winds on aika dramaattinen," Storgårds kertoo.

Soittimenaan Storgårdsilla on Lapin kamariorkesteri, jota hän on luotsannut kohti alan kärkeä jo 13 vuoden ajan. Storgårds iloitsee, että orkesteri on saamassa syksyllä 17. soittajan vakanssin. Kauan kaivattu konserttisalikin nousee Rovaniemelle lähivuosina.

 

Häämatkalta Oulunsalo Soihin

 

Storgårds tavoitettiin haastateltavaksi saaristoon suuntautuneelta kesälomaltaan - ja häämatkaltaan. Työasioista kertominen on silti mieluisaa.

- Oulunsalo Soin konsertti on ensimmäinen loman jälkeen. Esiinnymme heti perään samalla ohjelmalla Luosto Classicissa, Storgårds selvittää.

Saksofonisti Jukka Perko luonnehtii Lapin kamariorkesteria lempiporukakseen ja kotijoukkueekseen. Storgårdsin kanssa hän on ylittänyt useita kertoja tyylillisiä rajojaan ja aikoo tehdä niin vastakin.

- Odotan innolla tätäkin konserttia, Perko vakuuttaa.

 

Riikka Vuorijärvi

Self-made man, naistenmies ja Vaikea potilas

 

Tammikuussa 1687 Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n hovilääkärien hoitoon tuotiin potilaaksi naisseikkailuillaan oman aikansa lööppijulkkikseksi kohonnut hovisäveltäjä Jean-Baptiste Lully (1632-1687). Johtaessaan orkesteriaan ajan tavan mukaan iskemällä suurta kapellimestarin sauvaa lattiaan Lully oli osunut itseään varpaaseen. Varvas tulehtui ja meni kuolioon.

Syntyjään köyhä firenzeläinen myllärinpoika Lully oli saapunut Ranskaan 1640-luvun lopulla aloittaen uransa aatelisrouvan keittiössä apupoikana. Lullyn työnantaja havaitsi Lullyn musiikilliset lahjat ja järjesti tälle opetusta. Lullyn emännästään kirjoittama irvaileva runo päätyi kuitenkin emännän tietoon ja Lully sai potkut.

Vuonna 1652 Lully sai paikan Aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n hovista tanssijana. Pian hän pääsi myös säveltämään musiikkia hovin balettiesityksiin ja kohosi mahtipontisella barokkityylillään kuninkaan suosioon. Hänestä tuli lopulta niin tärkeä Ranskan hovin taiteellista ylivaltaa tavoittelevalle Aurinkokuninkaalle, että tämä sieti toistuvia skandaaleja, joita Lullyn seksihurjastelijan maine aiheutti. Lully nosti Ranskan hovin baletin ennennäkemättömään loistoon. Monet nykyäänkin baletin perustana toimivat esteettiset arvot ja niiden tekninen toteutus syntyivät tuolloin.

Hovilääkärit suosittelivat Lullylle varpaan amputointia, mutta Lully oli vaikea potilas. Hän kieltäytyi amputoinnista itsepäisesti. Kuolio levisi ja potilas kuoli 22. maaliskuuta. Ranskan hovin baletin kukoistus päättyi samalla pitkäksi aikaa.

 

Lullyn varpaanjäljillä - outo kuolema

Oulunsalo Soi -tapahtuman tiistain kirkkokonsertin keskeisen säveltäjän Jean-Baptiste Lullyn elämä sai erikoisen lopun. Tämä Ranskan aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n hovisäveltäjä iski eräässä konsertissa isolla johtajansauvallaan varpaaseensa, joka meni kuolioon. Lully kuoli muutamaa päivää myöhemmin. Kulttuurituottaja Kimmo Pihlajamaa kohtasi aiheen tiimoilta konserttia isännöivän Oulun Työterveyden johtaja Heikki Salovaaran.

 

Oulun Työterveyden johtaja Heikki Salovaara, edustavatko Jean-Baptiste Lullya vuonna 1687 hoitaneet Aurinkokuningas Ludvig XIV:n

hovilääkärit julkista työterveydenhuoltoa?

 

Jaa-a, kyllä aikaansa suhteutettuna näin voidaan sanoa. Varsinainen työterveydenhuollon historia on kylläkin hieman nuorempaa. Ja työterveydenhuolto ei ensisijaisesti hoida sairauksia tai vammoja vaan ennakoi ja poistaa työstä johtuvia toimintakykyä rajoittavia tekijöitä.

Olisiko amputointi pelastanut säveltäjämestari Lullyn?

En ole lääkäri, mutta todennäköisesti, se oli sen ajan lääkärien melkeinpä ainoa hoitokeino tuossa tapauksessa, ja aika varmasti he olisivat sen toimenpiteen toteuttaneet onnistuneesti.

Olisiko lääkärien pitänyt suorittaa amputointi potilaan vastustuksesta huolimatta?

Ei. Mikäli lääkärit antoivat oikeaa tietoa eri hoitovaihtoehdoista sekä seuraamuksista, joita hoidoista tai niiden tekemättä jättämisestä seuraa, lääkärit ovat toimineet oikein. Potilas itse päättää lopulta omasta hoidostaan.

Jos nykypäivän kapellimestarit käyttäisivät raskaita matkasauvoja tahtipuikkoina, tarvittaisiinko työsuojelutoimenpiteitä?

Kyllä. Jokin sopivan tyyppinen suojakenkä olisi ehdottomasti tarpeen.

Vielä yksi kysymys: miksi työnantajan kannattaa tarjota työntekijöilleen kulttuuritapahtumia?

Työnteko muuttuu nykyään yhä abstraktimmaksi ja kuormittaa aivoja yhä enemmän. Näin yhä useampi työntekijä ei lopetakaan työskentelyä työajan päättyessä, vaan työ seuraa ajatuksissa mukana vapaa-aikana. Kuinka tällainen työntekijä sitten irtautuu ja latautuu? Tällaisessa tilanteessa aivoja voi lepuuttaa vain uusilla impulsseilla, jollaisia hyvät kulttuurielämykset ovat, ja vastuullinen työnantaja tukee tällaista omaehtoista henkisen työkyvyn ylläpitoa.

Teksti ja kuva

Kimmo Pihlajamaa