Oulunsalo soi 3.8.2008
Iiro Rantala kertoo hylänneensä musiikin raja-ajat jo vuosia, vuosia sitten. Hän on kuljettanut mukanaan kaikkia musiikkityylejä.
- Pakka meni sekaisin jo kymmenvuotiaana, kun lauloin sopraanoa Cantores Minoreksessa ja pimputin pianolla Toivelaulu-kirjoja läpi.
Oulunsalossa Rantala jatkaa samaa väljää linjaa. Hän soittaa Jukka Perkon kanssa duona jazzia ja virsiä.
- Kaikkea maan ja taivasosuuksien välillä, kuten hän hymyillen asian ilmaisee.
Suomalaisen jazzin kansainvälisesti suosituimmaksi muusikoksi kutsutun Rantalan elämää sulostuttavat vaimo, kaksi poikaa, koira ja kissa. Taiteilija paljastaa rakkaan harrastuksensa olevan postimerkkien kostuttimien keräilyn. Hän kertoo omistavansa noita kapistuksia jo kuusi kappaletta. Iiro Rantala tähtää harmoniseen elämään, jonka hän uskoo saavuttavansa kahdenkymmenen kostuttimen omistajana.
Iiro Rantala kertoo käyvänsä säännöllisesti Oulussa pimputtelemassa pianoa. Oulunsalo ei ole hänelle entuudestaan tuttu.
- Oulunsalo Soihin keikalle olin valmis venymään Minna Pensolan kumarruttua eteeni. Se oli vaikuttava manööveri, pianisti kuvailee.
Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien kannatusyhdistys Oumuska ry:n jäsenet saavat Iiro Rantalan ja Jukka Perkon Kevyen kuninkaat -klubikonserttiin lippuja alennetuin hinnoin. Juuri ennen konserttia yhdistys järjestää jäsentapaamisen, johon illan taiteilijat myös osallistuvat.
Jos olet jäsen ja haluat ilmoittautua jäsentapaamiseen tai et ole vielä jäsen ja haluat liittyä jäseneksi, ota yhteyttä yhdistyksen sihteeriin Terhi Mustoseen puhelimitse 040-739 3091 tai sähköpostilla terhi.mustonen@oulunsalo.fi.
Kuultuaan Iiro Rantalan omaperäisestä harrastuksesta Oulunsalo Soi -musiikkijuhlien kannatusyhdistyksen Oumuska ry:n puheenjohtaja Päivikki Leppämäki aikoo lahjoittaa Rantalalle seitsemännen esineen postimerkkikostutinten kokoelmaan. Lahjoitettava kostutin on historialtaan ja tunnearvoltaan merkittävä.
- Lähes perintökristalli, sanoo Päivikki.
Päivikki Leppämäen postimerkkikostuttimen historia alkaa 1910-luvulta kokemäkeläisestä suuresta talosta. Kostutin oli heti alkuvuosinaan ahkerassa käytössä, sillä talon neljä tytärtä kirjoittivat paljon. Kostuttimeen liittyvä rakastava ulottuvuus lähti myös kehkeytymään heti sen historian alkulehdiltä, sillä tyttäret kirjoittelivat pojillekin. Monituiset Suomen leijonat, Paavo Nurmet ja Mannerheimit liimautuivat kuoriin yhtä tiukasti kuin sydämet toisiinsa.
Tyttäristä yksi lähti maailmalle, seminaariin. Kostutin seurasi mukana, sillä monta postimerkkiä piti vielä kostuttaa ennen kuin poikaystävästä tuli aviomies. Tuo aviomies oli sittemmin Päivikki Leppämäen appi-isä, joka valjasti kostuttimen valtion palvelukseen. Monia ikävän asiallisia kirjeitä kouluhallitukselle ja opetusministeriöön suljettiin sinä aikana, jonka kristalli vietti Vaariksi kutsutun appivanhemman itse rakentamalla työpöydällä.
Vaarin eläköidyttyä kostutin kulkeutui aikanaan nykyiselle omistajalleen ja ehti palvella jälleen alkuperäisessä tehtävässään eli rakkauskirjeiden sinetöinnissä. Päivikki paljastaa sientä kostutetun joskus jopa kölninvedellä kirjeitä suljettaessa.
- Tänä modernina tarramerkkien aikana toivon, että Iirokin vielä joskus pääsisi kokemaan rakkauskirjeen kirjoittamista oikeiden kostutettavien merkkien kera, sanoo Päivikki Leppämäki.
- Suositan tämän kipon käyttöä kostutukseen, sillä historia osoittaa, että se toimii.
Teksti ja kuva: Kimmo Pihlajamaa